EMBRACE: Drawn From Memory

Embracen esikoisalbumi oli tuomittu epäonnistumaan. Vuonna 1998 viimeisetkin Be Here Now'n ja Urban Hymnsin jälkeen ilmestyneet, niiden kanssa samalle hillopurkille sormensa työntäneet yhtyeet olivat saaneet levynsä kauppoihin ja brittilehdistön lietsoma hype oli alkanut haihtua. Vaikka tabloidilehdistö koetti saada Embracelle nostetta ja The Good Will Out -esikoisella oli hetkensä, niin suuret odotukset tulivat alas lähes kuin taivas gallialaisten niskaan. McNamaran veljesten johtama (Danny/laulu ja Richard/kitara) yhtye sai nauhoittaa toisen albuminsa kaikessa rauhassa ja ilman suuria odotuksia.
Ensimmäisenä näytteenä uudesta materiaalista Embrace julkaisi Hooligan -singlen. Kappaleella kurisi kazoo ja se kuulosti enemmän Beckin räätälöimältä rouskuttavalta rytmipalalta kuin comebackia juonivan kunnianhimoisen brittiläisen rock-yhtyeen maljapuheelta. Single vei ajatukset vähän harhateille, sillä Drawn From Memory esittelee yhtyeen, joka ei ole muuttunut mitenkään radikaalisti. Se on vain aikuistunut ja ostanut levyhyllyynsä The Beatles -vinyylien jatkeeksi Simon & Garfunkelia, Neil Youngia ja vähän funkia ja hip hopia.
Ei Embrace vieläkään järin omaperäinen bändi ole, mutta nyt yhtye hengittää vapautuneesti ja se on saanut usein vangittua olennaisen. You're Not Alonen, albumin toinen single, tunnelmassa on jotain samalla tavalla sydämellistä ja lohduttavaa kuin The Verven Drugs Don't Workissa ja Take Thatin Back For Goodissa. New Adam New Eve on orientaalirockia, jonka kitarariffiä Noel Gallagher kuuntelee aivan varmasti kateudesta vihreänä. Save Men kertosäe huutaa syvän etelän soul-hurmosta ja kappaleen kruunaa todella tulinen kitarasoolo. Amerikkalaista rock-perinnettä kunnioittaa myös rock-bändin soittamana soul-balladina alkava ja Led Zeppelin -kitaramyrskyksi paisuva The Love It Takes.
Kerrataan vielä: Drawn From Memory on aivan yhtä hyvä rock-levy kuin Oasiksen kaksi ensimmäistä albumia tai The Verven Urban Hymns. Se on oikeaa musiikkia oikeille ihmisille. Ehkä vähän vanhanaikaista, mutta täysin teeskentelemätöntä ja parhaimmillaan todella uljasta kuultavaa.