Arvio: Draconian osaa rakentaa koskettavia tuomiomarsseja

Aivan edellisalbumin riipaisevimpien kappaleiden luke­miin In Somnolent Ruin ei yllä, mutta ei niistä kauaskaan jäädä.
Arvio julkaistu Soundissa 4/2026.
Kirjoittanut: Matti Riekki.

Arvio

Draconian
In Somnolent Ruin
Napalm

Vuodesta 1994 tunnelmallista doom deathiä vääntänyt Draconian julkaisi pari aiempaa albumiaan kohtalokasäänisen Heike Langhansin kera. Liitto oli taiteellisesti lähellä täydellistä muttei kestänyt.

Kuusi vuotta edellislevy Under a Godless Veilin jälkeen ilmestyvä In Somnolent Ruin merkitsee bändissä vuosina 2001–2021 laulaneen Lisa Johanssonin paluuta, eikä siinä­kään ole pahemmin vikaa. Bändin ärrimurri Anders Jacobsson on aina mies paikallaan, ja laulullinen yh­teispeli Johanssonin kanssa pelaa vanhastaan.

Biisithän ne joka tapauksessa ratkaisevat, ja Draconian-pomo Jo­han Ericson tietää, miten kosketta­via tuomiomarsseja rakennetaan.

Minussa on erittäin pehmoinen kohta tällaista musiikkia kohtaan, ja kun se on oikein hyvää, tuntuu että pakahtuu. Aivan edellisalbumin riipaisevimpien kappaleiden luke­miin uutukaisella ei ylletä, mutta ei niistä kauaskaan jäädä. Vaikka­pa ihanainen I Gave You Wings ja tehokas videobiisi Cold Heavens kylmäävät siihen malliin, ettei para­ne marista.

Entinen Crippled Black Phoenix -mies Daniel Änghede vierailee pudotellen puhtaita Anima-kappa­leessa, jolloin ollaan jo melkoisen lähellä Swallow the Sunia. Ehkä liialliset yhtäläisyydet kannattai­si putsata pois, kun omillaankin pärjätään.

Summaten: Ei parasta bändiltä, mutta lajinsa kärkeä silti.