Hanging Gardenin yhdeksännen albumin ei tarvitse soida montaa hetkeä, kun on selvää, että yhtyeen kuulaimmat ja kitkerimmät sävelet ovat ajautuneet yhä kauemmaksi toisistaan.
Laulajat Toni ja Riikka Hatakka sekä kitaristi Jussi Hämäläinen eivät ole tilanteesta kovin hämillään. Heillä kaikilla on runsaasti kokemusta musiikista, jossa vastakohdat täydentävät toisiaan.
– Opeth herätti minut aikoinaan siihen, että samalla metallialbumilla voi olla seesteistä ja siroa, mutta myös dissonanttista ja epäinhimillistä musiikkia, Toni miettii.
Jussi nostaa esille Type O Negativen, joka teki käsittämättömän erilaisia levykokonaisuuksia.
– Onhan se hullua, miten kaunis albumi October Rust on. Sama orkesteri oli kuitenkin tehnyt vähän aiemmin The Origin of Fecesin saastaita runttausta ja teki myöhemmin World Coming Downin.
Hetken mietittyään Toni lisää keskusteluun mitä parhaan esimerkin syvistä kontrasteista.
– Kyllähän niin Nobuo Uematsu kuin Yasunori Mitsuda ovat vanginneet soundtrackeilleen esimerkillisellä tavalla kaikki mahdolliset tunnetilat, laulaja sanoo viitaten Final Fantasy- ja Chrono Trigger -pelien japanilaisiin säveltäjiin.
– Niiden sisältä löytyy kaunista maalailua, jonka perään kaikki harmonian säännöt saatetaan heittää romukoppaan ja heittäydytään johonkin synkkään ja äkkiväärään. Kyse ei ole siitä, voiko sama säveltäjä tehdä monipuolista musiikkia, vaan siitä, että bändin koko filosofiaan voi kuulua uteliaisuus tehdä musiikkia lukemattomilla tavoilla.
Loputtomasti vaihtoehtoja
Jälleen laajentunut ilmaisu saa hetkiseksi niin hämilleen, että äärimetalliriffien soidessa To Outlive the Nine Ravens -aloituskappaleessa on tarkistettava, onko soiva albumi todella Hanging Gardenia.
– Varhaisessa vaiheessa meillä oli ainakin 31 kappaletta demokansiossa, Toni paljastaa.
– Niistä lähdettiin rakentamaan jotain tiettyä linjaa ja piti olla suhteellisen tietynlainen levy tulossa. Yhtäkkiä alkoivat sirkkelit soida ja suunta muuttuikin ihan erilaiseksi, Jussi jatkaa.
– Pian pähkäilimme, lähdemmekö Borknagarin vai Paradise Lostin viitoittamalle tielle. Lopulta tasapaino löytyi jostain siltä väliltä. Vahvistimme sitä jättämällä yhden kappaleen pois albumilta.
Tie tremolokitaroiden ja goottijynkytyksen välillä, kuten Toni asian muotoilee, vahvistui hitaasti mutta varmasti. Viimeisen vahvistuksen toi ratkaisu pestata levyn tuottajaksi Jaime Gomez Arellano.
– Gomezin kanssa valittiin lopullisesti, mihin suuntaan tietyt kappaleet kehittyivät ja mitkä kappaleet valikoituivat levylle. Voin sanoa, että albumista olisi voinut tulla todella erilainen ilman tätä pyörittelyä. Gomezin vahvuus on rumpu–kitara-osastolla ja tummemmassa soundissa. Halusimme tehdä albumin, joka kuulostaa enemmän bändiltä kuin sinfonialta.
Toni jatkaa, että epäilee joskus itsekin, voivatko hänen ”videopelisävellyksensä” sopia bändille.
– En halua nostaa omaa häntääni liikaa, mutta se ”Jussi-filtteri”, josta me ollaan vitsailtu moneen kertaan bändin kesken, saattaa olla yksi tekijä siinä, että kaikkien jutut saavat Hanging Garden -muodon, Jussi sanoo.
– Sanotaan vaikka niin, että ehkä Hanging Garden on ihan oma mielentilansa, Riikka summaa.
Her Waning Light, Riikka Hatakan sävellys, on kolmikon mukaan mainio esimerkki siitä, miten bändin sielu oli jo demossa, mutta kappale muovautui malliinsa koko ryhmän läpi kulkiessaan.
– Se demo oli hieman opethimpi, eli siinä oli enemmän akustisuutta ja leirinuotiota. Sitten mukaan tuli jyskyttäviä bassosyntikoita, ja kappale muuttui hiljalleen elektronisemmaksi ja riffittelevämmäksi, Jussi kuvailee.
Niin myötä- kuin vastaörinässä
Seuraavan kerran tekijätietoja joutuu lunttaamaan, kun kuuntelee Isle of Bliss -levyn monipuolisia laulusuorituksia.
Mutta niin vain kaikista lauluista vastaavat Toni ja Riikka Hatakka, ja erikoisuutena seassa on sekä mies- että naisörinää. On melko todennäköistä, että kyseessä on maailman ensimmäinen levy joka sisältää avioparin örinäduettoja.
– Tällä levyllä on black metal -vivahteita, doomia ja gootimpaa metallia, mikä sai laulamaan eri tavalla kuin parilla edellisellä, Toni sanoo ja miettii, että aiemmin laulut ovat olleet selvemmin pinnassa.
– Nyt ne ovat suoraviivaisempia. Ikään kuin kaksi instrumenttia muiden instrumenttien joukossa. Eli tässäkin mielessä tämä on enemmän bändilevy kuin muutamat aiemmat, Riikka lisää.
Vähemmän antaumukselliset tulkinnat tuskin riittäisivät, kun albumi käsittelee laveasti niin elämää kuin kuolemaa.
– Haluttiin pohdiskella erityisesti sitä rajatilaa näiden välillä, Toni kertoo. – Yhdet tietyt sanat kirjoitin, kun äitini kuoli. Menin hoitokotiin tyhjentämään hänen huonettaan, ja Her Waning Lightin sanat syntyivät niistä tunnelmista.
– Tällaisen todellisuuden ohella mukana on myös paljon myyttisyyttä, jota tämä musiikki ruokkii, Riikka lisää. – Kirjoitin puolet levyn sanoituksista. Jo nimi Isle of Bliss kertoo paljon sen tunnelmasta. Sehän on suomeksi lintukoto. Haluan kirjoittaa siitä, mitä kukin biisi mielestäni sanoo. Tällä levyllä oli lintukotomaisia tunnelmia.
Keskustelu palaa jälleen Her Waning Lightiin. Toni kertoo valtaosan Hanging Garden -kappaleista syntyvän musiikki edellä, kun taas mainittu sävellys seurasi hänen sanojaan.
– Kun olin kirjoittanut äitini kuolemasta, pyysin Riikkaa kirjoittamaan kappaleen. Halusin, että Riikka tekee synkän biisin. Halusin, että siinä on paljon mollisointuja. Riikka teki kappaleen, jossa on vain niitä.
Positiivinen ongelma
Hanging Garden kärsii ”ongelmasta”, joka on päinvastainen kuin useimmilla bändeillä. Seitsemän jäsentä kahdeksasta säveltää. Joka albumille syntyy kymmeniä kappaleita, ja kun yksi levy on tehty, uusia kappaleita on jo runsaasti. Julkaisematta jää albumitolkulla materiaalia.
– Monille biiseille käy niin, että ajattelemme niiden olevan hyviä, mutta epäsopivia tietyn levyn tunnelmaan. Säästelemme niitä myöhempään käyttöä varten, eikä niitä sitten koskaan käytetä, Jussi naurahtaa.
– Suunnittelemme juuri ep:n tekemistä, ja siltä tulee löytymään kappaleita, jotka olisivat päätyneet tälle albumille, jos olisimme päättäneet tehdä gootimman levyn, Toni kertoo.
– Sain myös masteroitettua soololevyni, jossa on paljon Hanging Garden -demoista jatkojalostettuja kappaleita ja muita sävellyksiäni. Ne ovat saaneet uuden suomenkielisen muodon.
Vaikka bändillä voisi olla kasassa kymmenien levyjen tuotanto, kolmikko ei koe runsaudenpulaa turhauttavaksi.
– Me ei tehdä bändin toiminnasta liian vaikeaa, Jussi sanoo.
– Kuka vain meistä saattaa soittaa levyille mitä tahansa instrumenttia, eikä me olla mustasukkaisia kappaleistamme. Avoimella menolla asiat sujuvat isollakin porukalla mukavasti. Se on tämän bändin voima.