Planeetan parhaan bändin™ maailmankiertue alkoi ja päättyi. No, maailmankiertue saattaa toki olla aavistuksen ylimitoitettu termi, mutta Circlen tapauksessa Tampereen mainion Ankea-festarin myötä alkanut ja Helsingin Ääniwalliin seuraavana iltana päättynyt rundi oli silti eräänlainen maailmankiertue. Ainakin mikäli asian näkee seuraavalla tavalla: jos hyvin harvakseltaan (ainakin viime aikoina esiintynyt) Circle kiinnostaa, niin sitten pitää tulla Circlen luokse – vaikka maailman ääristä.
Ennen kuin mennään Ääniwallin tunnelmiin, sananen Ankeasta: siellä koettu mainiosoundinen Circle-ekskursio oli kompakti tunnin mittainen festariveto, ja sellaisenaan sanalla sanoen loistava. Tuli myös selväksi, että bändiä on kaivattu: vaikka konsertti nytkähti käyntiin kolmen maissa iltapäivällä, festarikenttä oli jo siinä vaiheessa täynnä naamakarvoittuneita ukkeleita, hieman vähemmän parroittuneita akkeleita ja keitä kaikkia siellä nyt sitten olikaan.
Vaikka kesäiset festivaaliolosuhteet kohtelivat niin Circleä – tänäänkin Jussi Lehtisalo (basso, laulu), Mika Rättö (koskettimet, laulu), Janne Westerlund (kitara, laulu), Julius ja Pekka Jääskeläinen (kitarat) sekä Tomi Leppänen (rummut) – kuin yleisöäkin oikein hyvin, porilaislähtöinen musiikkilaboratorio syttyi odotetusti vielä kuumempiin liekkeihin tiiviisti kansoitetun helsinkiläisklubin pimeydessä – kyllä vain, myös valot olivat oleellinen osa Circlen toimitusta.
Vaikka Circle soitti Helsingissä lopulta puolitoista tuntia, Ääniwallin uumeniin jäi silti leijailemaan fiilis, että erittäin monissa kokeellisissa liuoksissa keitetty 35-vuotias yhtye ennätti 90 minuutissa vasta raapaisemaan omaa kosmista pintaansa. Tällainen ”fiilis” oli tietenkin siinä mielessä väärä, että Circle ehti vuoristoratamaisella soonisella tutkimusmatkallaan vierailla niin hypnoottisen motorik-toisteisuuden, hetkessä improvisoidulta vaikuttaneen taidekakofonian kuin vaikkapa rivakkatempoisen protometallin, avantgardistisen krautrockin tai suoraviivaisen ”pubirockin” tunnelmissa. Ilmeikkäät laulusuoritukset venyttivät skaalaa toki vielä mielettömämmäksi: Westerlundin tunnelmallinen suomenkielinen kerronta (mm. Lääke) kohtasi Lehtisalon paikoin jopa death metal -vaikutteisen karjunnan (mm. Rakkautta Al Dente) ja Rätön vähintäänkin monivivahteisen tulkinnan.
Myös visuaalisesti Circle tarjosi eräänlaisen yllätyksen, sillä pitkään tyylikkäissä / kamalissa (valitse oma vaihtoehtosi) spandexeissa esiintynyt bändi oli tällä kerralla vaihtanut kuosinsa kokomustiin vaateparsiin. Circlen materiaali on äärimmäisen vangitsevaa ulkoisesta habituksesta riippumatta, mutta kyllähän uusi tyyli – Lehtisalon mukaan värikkäät spandexit jäivät sivuun ”sattumalta” – korosti musiikin junnaavaa voimaa vielä entisestäänkin.
Toiminallinen visuaalisuus oli sen sijaan entisellään – onneksi. Esimerkiksi Circlen kielisoitinten kyllästämä ihmispyramidi kohosi taas kohti korkeuksia – estradilla selällään maanneen Rätön ”venyttelyjen” kuorruttamana.
Elävästi, täsmällisesti, nälkäisesti ja paikoin myös vaarallisesti soittanut Circle rakentelee taustalla myös uutta studioalbumia. Se lienee järjestysnumeroltaan ”hieman yli kolmaskymmenes”. Toivoa sopii, että bändi aktivoituu tämän jonakin päivänä ilmestyvän pitkäsoiton myötä viime vuosia aktiivisemmin myös lavoille – ehkä jopa ”oikean maailmankiertueen” merkeissä. Tämänkertaisten näytteiden perusteella mielipidettä ei nimittäin tarvitse muuttaa: Circle on edelleen maailman paras bändi.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
