Gösta Sundqvistin kynästä lähti valtava määrä toinen toistaan hienompia lauluja. Vaikka suurin osa niistä toimii mainiosti leirinuotio-olosuhteissa, perustuu Leevi & The Leavingsin kappaleiden hienous suurilta osin myös niiden sovitusten naiivin konstailemattomuuden sekä tulkitsijan estyneisyyden keskenään muodostamaan komiikkaan. Yhtyeen kunniaksi tarkoitettua tribuuttialbumia kuunnellessa tuntuu kuitenkin siltä, että useimmilta levyllä esiintyviltä artisteilta on Göstan ironia mennyt ohi korvien. Albumilla turhan monet uudelleenluennat tukeutuvat joko modernin (suomi)rockin makeileviin maneereihin tai sentimentaalisuuteen, ja yleistunnelma on välillä niin pateettinen, että itku meinaa tulla.
Onneksi levyltä löytyy myös muutamia onnistujia. Maija Vilkkumaan toimesta Kerro terveiset lapsille on saanut uuden rakastavan kodin. Olavi Uusivirran ja Paula Vesalan duetoima Pimeä tie, mukavaa matkaa on oktaavistemmoineen koskettava eikä viime aikoina lainamateriaalin esittäjänä kunnostautunut Ville Leinonen epäonnistu nytkään. Samettivallankumouksen kanssa työstämänsä Kiinalaisessa pesulassa saa kokonaan uuden sisällön, mutta ei menetä pätkääkään tenhoansa.
Tämän levyn julki saattaminen on tekijöiltä hieno ele, mutta sen laadun epätasaisuudesta on syyttäminen tuotantoporrasta ja artistivalintoja. Missä ovat Sundqvistin sukupolven edustajat tai nykyiset hengenheimolaiset?