FLY: Fly

Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
70-luvun funk-osastoa otetaan Suomessa haltuun kiihtyvällä tahdilla. Teddy Rok 7:n perässä apajille rientää helsinkiläinen Fly. Kiintopisteenä toimivat Stevie Wonderin, Steely Danin ja meillä pienen piirin ilahduttajaksi jääneen Michael Franksin urbaanimmat pop-maisemat.

Arvio

FLY
Fly
Jupiter

70-luvun funk-osastoa otetaan Suomessa haltuun kiihtyvällä tahdilla. Teddy Rok 7:n perässä apajille rientää helsinkiläinen Fly. Kiintopisteenä toimivat Stevie Wonderin, Steely Danin ja meillä pienen piirin ilahduttajaksi jääneen Michael Franksin urbaanimmat pop-maisemat.

Päämiehinä häärivät foneja, huilua, koskettimia ja rytmikoneita pelaava Antti Hynninen sekä trumpetisti Jose Mäenpää. Jälkimmäisen höyhenen kevyesti hyräilevä englanninkielinen laulu säätää ääri-cooliksi räätälöityä sointia. Puhaltimet soivat erittäin hienosti, moog kujertaa viehkosti ja rhodes helkkyy.

Basistia, taustalaulajaa ja perkussionistia käy kylässä. Utuisen rauhoittava soundi on niin viimeisteltyä designia, että sävelmät uhkaavat jäädä sen varjoon. Onneksi kaksikolta irtoaa aika laadukkaitakin kappaleita, kuten meditoiva Gray Sky, berimbaun kera jonkin verran napakammin nykivä Up'n Breathing, kahtena versiona kuultava Satellite ja kiireisten vanhempien hylkimän lapsen oloa tilittävä Toys.

Flyn irtiotto esikuvistaan ilmenee ohjelmoituina rytmeinä. Ironista kyllä, elävän inehmon lyömä funk toisi tähän juuri sitä terää, mitä näin korea kakku hiukan kaipaisi. 

Lisää luettavaa