GRIMFIST: Ghouls Of Grandeur

Immortalin hajoaminen tuntui pahalle. Pakko myöntää, että se tosiaan pysäytti. Onkin vaikea sanoa, oliko Grimfist alunperin Immortal-rumpali Horghin kanava päästä paiskomaan sydämensä kyllyydestä vai pako laivasta, jonka tiedettiin ajavan karille. Missään tapauksessa Grimfist ei ole Immortalin perinnön jatkaja, sillä siihen se on aivan liian death metalinen ja vielä kohtalaisen moderni. Black kuluu lähinnä Frediablon (Gorelord, Wurdulak) laulussa ja osassa sovituksia.

Eniten hämmennystä herättävät heavy metal -kuviot, jotka ovat ilmeisimmillään biiseissä A World Of Wrath ja Obsession. Ensin ne tuntuvat olevan täysin väärällä levyllä, mutta lopulta 80-luvun ideat osuvat death-, black- ja jopa thrash-ympäristössä maaliinsa. Kaikenmaailman hammerfallit saavat sellaista kyytiä, etteivät edes tajua. Mutta Grimfistin juttu on kuitenkin raakana hyökyvä ja kireäsoundinen sekoitus metallin eri tyylejä, ei tässä mitään poweria vedellä. Soundin kirkkaus ja sen Abyss- ja Tägtgren-yhteys ei ole ihme, sillä Horgh on soittanut myös Painissa.

Jos ghoulit ovat ruumiinsyöjiä, tämä kolmikko narskuttaa tuoretta torsoa. Kaiken jyrinän ja kaahauksen seassa kuulee koko ajan soittamisen ilon ja oman ideoinnin tärkeyden.