HATE ETERNAL: I, Monarch

Nyt on brutaalia! Voiko näin hulluja jätkiä todellisuudessa ollakaan vai ovatko Derek Roddy, Erik Rutan ja Randy Piro olemassa vain Pro Tools-maailmassa? Siellä lahjattomistakin kaunokaisista leivotaan tähtiä ja kovista death metal-rypistäjistä vielä kovempia. Hurjaksi on mennyt touhu.

Mutta missä on sielu? Vai tarvitaanko death metallissa sielua lainkaan? Jos sielu onkin vain jotakin uskovaisten höpinää. Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Kelpaako fyrkka Hate Eternalille? No, veikkaan, etteivät he sijoittele tulojansa ainakaan kolehtiin.

Hate Eternalin kolmikko seisoo levyn takakannessa tuimana tukat silmillä. Levyn yhdeksäs kappale on nimeltään Sons Of Darkness, Pimeyden pojat. Aika pimeää touhua. Meinaan soittaa ja öristä hypernopeaa jenkkideathia, aivan kuten kaikki muutkin amerikkalaiset death metal-bändit. Levyn viimeisen kappaleen nimi on osuvasti Faceless One.