Hate Eternalin kitaristi ja vokalisti Erik Rutan on viime vuosina kunnostautunut ykköslinjan death metal -tuottajana muun muassa Belphegorin ja Cannibal Corpsen levyjen parissa. Miehen oma bändi on kuitenkin tähän mennessä jäänyt isompien nimien varjoon. Osittain syynä on musiikin haastavuus.
Esimerkiksi Rutanin tuottamien Cannibal Corpse -levyjen pelkistettyyn ja selkeään soundiin verrattuna sävellyksellisesti monitahoinen Upon Desolate Sands on kaoottisempi ja vaikeammin lähestyttävä. Kitarariffit muuttuvat sitä mukaa kun alkavat käydä tutuiksi ja rytmejä ja tempoja varioidaan tiuhaan. Vaikka Hate Eternal rakentaa biisinsä virtuoosimaisen taitavasti ja tyylikkäästi, vaatii levy useamman kuuntelukerran ennen kuin siitä alkaa saada minkäänlaista otetta. Spotify-aikakaudella siis aika epäkaupallista musiikkia.
Soitollisesti ja sävellyksellisesti Upon Desolate Sands on erinomainen. Riffit ovat luovia ja teknisesti taitavat soolot tukevat biisejä. Sävellykset ovat monimutkaisista rakenteistaan huolimatta tasapainoisia ja luontevia. Ainoa missä Hate Eternal häviää muille Rutanin tuottamille bändeille on laulusuoritus. Vokalistina Rutan ei ole esimerkiksi Belphegorin Helmuthin tasoa.