Hurmuriäänen paluu Lontooseen – Jim Lauderdalen uudella soi cool kantri ja sydämelliset soul-balladit

Arvio julkaistu Soundissa 2/2017.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Jim Lauderdale
London Southern
Proper

Kohta kuusikymppinen Pohjois-Carolinan laulaja-lauluntekijä päätti hakeutua Lontooseen, Balhamin Goldtop studiolle levyttämään lähes 30. albuminsa Nick Lowen yhtyeen kanssa. Hellyttävää huomata, kuinka paljon Lauderdalen laulut ja tulkinnat muistuttavat Lowen uuden laid back -kauden levytyksiä. Lauluääni ei ole sama, mutta äänenpainot ja huolellinen ja venyttelevä artikulaatio on hyvin yhdenmukainen, kumpi sitten kumpaa onkin imitoinut. Yhtäläinen on myös viehtymys cooleimman kantrin ja soul-balladien sydämelliseen tulkintaan. Lauderdalen omia kantriralleja täydentävät Dan Pennin ja John Oatesin priimat soul-slovarit.

Kodikkaissa ja professionaaleissa olosuhteissa levytetyt kappaleet ovat miellyttävää, ehkä liiankin särmätöntä peruskauraa. Saluunarenkutukset saavat pehmeästi svengaavan muodon ja rokkikomppi rullaa rennosti vasta laitimmaisella This Is A Door -raidalla. Parhaaksi vetonaulaksi nousee yllättäen jazz-sävytteinen popiskelmä If I Can Resist, jonka Lauderdale tulkitsee tummemmalla hurmuriäänellä. Bändin luottohahmot ovat joustava kiipparimies Geraint Watkins ja raikkaiden kuvioiden kitaristi Steve Donnelly. Vakaa mestarirumpali Bobby Irwin teki viimeisen studiokeikkansa ja albumi onkin omistettu postuumisti hänelle.

Lisää luettavaa