HYBRID CHILDREN: Fight As One

Arvio julkaistu Soundissa 1/2009.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Aavistelut Hybrid Childrenin edesmenosta olivat sittenkin ennenaikaisia Fight As Onen päättäessä Ghost Town Carnivalia (2004) seuranneen pitkän hiljaisuuden. Lukuisten miehistönvaihdosten jälkeenkin Hybrid Children on entisensä toistaen seitsemännellä albumillaan sitkeästi vanhalle punkrockille ominaista tematiikkaa.

Arvio

HYBRID CHILDREN
Fight As One
Bad Habits

Aavistelut Hybrid Childrenin edesmenosta olivat sittenkin ennenaikaisia Fight As Onen päättäessä Ghost Town Carnivalia (2004) seuranneen pitkän hiljaisuuden. Lukuisten miehistönvaihdosten jälkeenkin Hybrid Children on entisensä toistaen seitsemännellä albumillaan sitkeästi vanhalle punkrockille ominaista tematiikkaa.

Uudesta innostuneisuudesta kielii paitsi levyn uhmakas otsikko myös biisien ripeätempoisuus. Albumin lievän metallin ja trashin sekaisen punkin parissa voi kuvitella ajan pysähtyneen kauan sitten. Uusi kokoonpano toimii moitteettomasti ja Jassen lyriikat kielivät keskimääräistä suuremmasta paneutumisesta ja vaivannäöstä. Sisällöllisesti toivottomuutta ja ikävystyneisyyttä todistavat tekstit pitävät korniuden uhallakin kiinni punkin ikiaikaisesta retoriikasta.

Fight As Onella taistelu jatkuu, vaikka uskoisikin mieluummin joulupukkiin kuin anarkiaan. Hybrid Children on niin laajalti vihainen, että Worldwide Checkmaten rivi “you don’t know what you’re supposed to hate” tuntuu kertovan yhtyeestä itsestään – ja toivottavasti myös sen huumorintajusta.

Private Linen Sammy Aaltosen kanssa tuotetun levyn ainoana lainana Hybrid Children punkittaa nuoren Metallican Motörbreathin.

Lisää luettavaa