I BREAK HORSES: Chiaroscuro

Arvio julkaistu Soundissa 1/2014.
Kirjoittanut: Juho Äijö.

Arvio

I BREAK HORSES
Chiaroscuro
Bella Union

On tietyissä määrin outoa, miten analogisyntetisaattoreista on liki 30-vuoden jälkeen tullut jälleen uusi hittisoitin. Siinä missä krautrockin ja uuden aallon syntikkabändit rypivät kitchissä ja melodraamassa, on 2010-luvun vastine sille synkeää ja utuista keskitempoista tunnelmointia.

Länsinaapurista kajahtavan minimalistisen elektroyhtyeen uusi Chiaroscuro-albumi pörisee ja puksuttaa, paikoin ihan kivastikin ja selkeästi paremmin kuin yhtyeen edellisellä, vuonna 2011 julkaistulla Hearts-debyytillä, mutta jättää kuitenkin kylmäksi. Sävellyksellisesti kaikki levyn kappaleet kun ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä, eivätkä soundeiltaankaan järin mielenkiintoisia. Levyn kohokohdaksi nouseekin Angelo Badalamentin ja Duran Duranin saman teltan sisään parittelemaan potkaiseva Medicine Brush, jonka kaltaisia makaaberin hauskoja irtiottoja olisi toivonut albumille useammankin. Materiaalia ei nyt yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Tämän kaltaisen musiikin ylitarjonta kieltämättä syö kappaleiden tehoa ja asettaa kuulijan väkisinkin kriittiseksi. Tavallaan I Break Horses on kuin nuorennusleikkauksen tehnyt ja mielialalääkkeiden varassa liikkuva Goldfrapp, jolta kuitenkin puuttuu yhtä terävä ja huomiota herättävä keulahahmo.

Lisää luettavaa