On harvinaista kuulla albumi, josta ei ole yhtään mitään hyvää sanottavaa. Ruotsalaisen Icona Popin nussimisesta, jatkoista ja ryyppäämisestä kertovat ja itseään toistavat bilebiisit ovat kuin musiikillinen vastine herpekselle, ja levyä kuunnellessa olo on pikemminkin kuin omaa ulostettaan syövällä koiralla. Mikä on voinut mennä vikaan, jos koko albumin sanoitusten vähiten ärsyttävä kohta on do-do-do-do-do-doo-hokema?
This is… on tasan 33 minuuttia filttereiden läpi vedettyä paskaa – ja kaiken lisäksi harvinaisen löysää sellaista. Pörinäsoundit ja alelaarin dubstepvaikutteet takaavat kuitenkin sen, että yhtyeen videot tulevat taatusti pyörimään musiikkivideokanavilla pitkään. Viimeisenä kuultavan Then We Kissin Aku Ankka -äänellä vedetty riffi on taatusti vuoden typerin, idioottimaisin ja kammottavin yksittäinen musiikillinen teko, ja ajattelin tehdä levystä jossain vaiheessa pahoinpitelysyytteen. Muutenkin koko albumi sopii vain kuurojen tanssiaisten taustalle soimaan mahdollisimman hiljaa tai – toivon mukaan – ei ollenkaan. Suokaa anteeksi, haluan pyyhkiä tämän kokemuksen mielestäni ja puukottaa itseäni aivoihin.