Enochian Devices -albumilla Jaani Peuhun johtama Iconcrash liittyy HIMin, The 69 Eyesin ja The Rasmuksen yritykseen valjastaa goottitematiikka radiorokin kontekstiin. Pitkän linjan mustahuuli-popparina tunnettu Peuhu on tällä erää viehtynyt a-hamaisiin popkoukkuihin ja Depeche Moden tummanpuhuviin elektronisiin rytmeihin ja puhuukin mieluummin darkwavesta. Kunnianhimoisen yhtyeen kakkoslevyn tuotantotiimissä vasempana kätenä on toiminut The Rasmus -yhtyeen Pauli Rantasalmi, ja jos alussa esitettyä ajatusta sallitaan jatkaa, voi levyn linjan tiivistää myös luonnehdinnalla ”Rasmus goes Radiohead”.
Enochian Devicesin on tarkoitus toimia ”perinpohjaisena pureutumisena henkimaailman asioihin” ja koko hauskuuden nimikin perustuu 1500-luvulla harjoitettuun Enochian Magick -taikuusjärjestelmään. Tämä taas haiskahtaa niin halvatun pakanalliselta huuhaa-kultilta, ainakin jos Wikipediaan on uskominen.
Parhaimmillaan Peuhu kumppaneineen onkin Missionin ja Never Everin konstailemattomien ja keikarimaisten popmelodioiden parissa. Tuotannollista lisämielenkiintoa levylle löytyy Chaosin Massive Attack -tunnelmoinnista ja Fiery Serpentsin jylhistä ja upeista NIN-yhteyksistä. Koko prosessi on onnistunut, jos melodramaattisuutta ja suureellisuutta pidetään hyveinä, mutta esimerkiksi kappalerakenteet, dynaamiset tehokeinot ja melodiat ovat paikoin turhan toisteisia ja sentimentaalisia.
Enochian Devicesillä piehtaroidaan loputtomasti goottilaisessa kuvastossa ja mystisessä surumielisyydessä, muttei osoiteta juurikaan tyyliin kuuluvaa itseironiaa. Kysymys onkin ensisijaisesti viihteellisestä popmusiikista ja onnistuneesta brändäyksestä.
Iconcrashin primus motor Jaani Peuhu, kuvaat musiikkianne darkwave-termillä. Mitä se merkitsee sinulle?
– En oikeasti niin välitä tuosta luokittelusta, mutta lafkojen bioja vartenhan aina pitää joku termi keksiä. Olkoot nyt sitten darkwave. New wave -bändit ovat olleet minulle suuria innoittajia aina, ja darkwave on siitä semmoinen surullisempi ja synkempi versio. Nuo elektro- ja industrial-vaikutteet liitetään myös tuohon darkwaveen, joten ihan hienosti se sopii meidän musan kanssa yhteen.
Miten se limittyy mielessäsi goottirockiin ja goottilaisuuteen?
– Joidenkin mielestä darkwave ja goottielektro ovat yksi ja sama asia. Alkutaipaleella Iconcrash esiintyikin paljon goottiklubeilla, ja yhä tunnen oloni hyvin kotoisaksi goottikekkereissä, jos joskus ihmisten ilmoille uskaltaudun. Mieluummin kuitenkin vietän aikani studiossa ja teen musiikkia.
Enochian Devices -levyn tematiikka pohjautuu 1500-luvulla vallinneeseen taikuusjärjestelmään. Mistä siinä on kysymys?
– Huomasin vain yhtenä päivänä, että enochian-maailma oli tullut isoksi osaksi levyn tekoa. Se alkoi olla läsnä hämmentävän paljon kaikessa mitä tein ja mitä henkisemmät ihmiset ympärilläni kävivät läpi. Taide, rituaalit, enkelit, symboliikka ja jopa minun tarot-pakkani, jota olen käyttänyt skidistä lähtien, ovat siitä maailmasta. Hyväksyin tilanteen ja otin sen ihan tietoiseksi osaksi levyä.
– Enochian Magick on hyvin voimakasta tavaraa niin hyvässä kuin pahassakin ja jossain vaiheessa sessioita alkoivat vibat studiossa olla jo niin luonnottomat, että oli pakko vähän puhdistaa nurkkia. Sen jälkeen voitiin taas palata tehokkaaseen toimintaan.
Levyllä apunasi on toiminut The Rasmuksen Pauli Rantasalmi. Mikä oli Paulin rooli tuotantoprosessissa?
– Pauli meidät oikeastaan “löysi” Dynastylle ja oli korvaamaton apu varsinkin esituotantovaiheessa, joka oikeastaan kesti pari vuotta. Kirjoitin levyä varten satakunta biisiä ja niiden demottelussa, sovittamisessa ja kokonaisuuden hahmottelussa sitä aikaa vierähti. Prosessin aikana suhtautumiseni biisinkirjoittamiseen muuttuikin aika paljon verrattuna ensimmäiseen levyyn. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota soinnutukseen ja melodiohin ja jätin soundinysväilyä myöhäisempään vaiheeseen. Mukamas.
Ketkä ovat esikuviasi laulutekijöinä?
– Killing Joke ja Jaz Coleman ovat vaikuttaneet paljonkin tähän levyyn. Björk tietenkin on ollut ihan alusta asti todella tärkeä inspiraation lähde. Stina Nordenstam, Martin Gore, Trey Azagthoth Morbid Angelista, Leonard Cohen, Paul Waaktaar A-hasta ja niin edelleen.
Teksti: Sami Nissinen