IRMA AGIASHVILI: Sing The Unspoken

IRMA AGIASHVILI
Sing The Unspoken
Playirma

Katie Meluan tapaan kahdeksanvuotiaana kotimaansa Georgian jättänyt Irma Agiashvili on keksinyt kiertotien filosofi Ludwig Wittgensteinin “mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” -sloganille. Sing The Unspoken -debyytillä urbaanin folkrockin tulokkaaksi määritelty Agiashvili tilittää vahvoja tuntojaan keikoilta tutun ”kitara ja ääni” -periaatteen sijasta bändimaisemassa.

Sing The Unspokenia kuunnellessa voi kuvitella, miltä 20 vuoden ajan suomalaistuneen Agiashvilin selkeät ja vahvasti melodiset laulut kuulostaisivat pienimuotoisemmin esitettyinä. Nyt lähes Tanita Tikaramin tapaan matala ja miellyttävän hienostumaton lauluääni ja Johnny Lee Michaelsin tuotanto ja toteutus saavat kuitenkin aikaan korkealaatuisen ja monipuolisen poprockalbumin Sorrow Songin hittipotentiaalisesta avauksesta lähtien.

Irma Agiashvilin laulut soivat sitä pysähdyttävämpinä mitä rohkeammin niihin haetaan sovituksellista jännittävyyttä. Ranskalaisen makuinen haitari ja kontrabasso sävyttävät rytmisesti kiehtovaa Take Me Homea. Antero Prihan trumpetti sinetöi Wantedin meksikolaisuuden ja No Fear vie ajatukset Espanjan suuntaan. Vaanivalla Swimming With The Sharksilla Agiashvilin säestyksenä ovat vain väkevä akustinen kitara ja koneiden uhkaava humina.

Levyn pakahduttavimmat hetket ovat sen viimeiset minuutit. Upeasti sovitetut jouset, akustinen kitara ja haitari johdattavat Irmaa levyn ahdistavimpiin sanoihin, The Secret Of A Musen päätösriviin “how hurting is the pain of aching heart”.