Olisimme pärjänneet mainiosti ilman Toista tulemista. Bändi kertoo avoimesti vääntäneensä junttihanaa isommalle eikä se jää huomaamatta.
Kiinnostavaa Isännässä ovat samat piirteet kuin debyytilläkin: Hammondin pehmeä ja dominoiva ääni, pätevät kitarasoolot ja 1970-luvun henkäys tähän päivään. Luvattu junttihana kuitenkin suoltaa sellaista satsia, että hyvät puolet hukkuvat armotta.
Isännän temmellys saa Kilven lyriikat tuntumaan klassikkorunoudelta ja Lordin musikkilliset ratkaisut avantgardelta. Harvoin mennään näin tyhjällä päällä, sillä sanoissa paha nalle paimentaa, Jussi Jussi on räkäpussi ja miehen työ on olla mies. Karmaisevaa settiä, vaikka kuinka puolihuumorilla ja pilke silmäkulmassa olisi tehty. Jussipussipölkkypäitä pystyy tässä maassa esittämään uskottavasti kaksi miestä: Vesku Loiri ja Pate Mustajärvi. Muiden tulisi miettiä vielä hetki sanoituspaperin ääressä ennen levyttämistä.
Ikävintä on, että Isäntä Meidän pystyisi osaamisensa perusteella tekemään jotain järkevääkin. Tuntuu väärältä, jos tämä lässytys on uran huippua ja sitä mihin on tähdätty kaikki vuodet. Isäntää, yhtä Suomen kaikkien aikojen korneinta hevibändiä, kuunnellessa tulee vaivaantunut olo.