Tribuuttilevyjä pukkaa tällä hetkellä joka tuutista. Suurin osa näistä on täysin edesvastuuttomia yritelmiä ja ne onnistuvat kunnioittamisen sijaan häpäisemään innoittajiaan. Onneksi poikkeuksiakin löytyy, kuten Matti Johannes Koivun keväinen Irwin-tribuutti. Hieman samanlaisen savotan on Jukka Poikakin itselleen valinnut: Laulajan testamentilla hän tulkitsee Veikko Lavin riimityksiä. Alkuhämmästyksen jälkeen yhtälö osoittautuu luontevaksi – moderneja kuplettejahan miehen omatkin ajankuvat tavallaan ovat.
Aloitusraita, arkistossa sävynsä kadottanut Sukuvika – suksi ei luista ei vielä täysin vakuuta. Karibialaisten ja slaavilaisten vaikutteiden sulautuessa rallit alkavat kuitenkin pelittää. Keinuva rumbarytmi sopii Turakaisten tulipaloon kuin voi pottuun. Hölmö humpparallatus Silakka-apajalla taittuu riemastuttavaksi vanhan liiton skaksi ja Hunajainen tango soi makeana bequinena. Oivana muistutuksena Lavin kyvyistä toimii Lasijauholaivakeikka, joka on pakinoitsijan tuotannossa harvinaisen syvämietteinen teos.
Muutama kappalevalinta ja tulkinta ihmetyttää. Autenttisempaan toisintoon tähtäävät iskelmänumerot kuulostavat parodioilta, mikä tuskin on tarkoitus. Omannäköistä ja ajanmukaisempaa fuusiota olisi pitänyt tavoitella kautta linjan. Mainiolta levyltä jää kaipaamaan voimakkaampaa sisällön ja tulkinnan ristiriitaista merkitysten leikkiä – ja sellainenhan hyvässä coverissa täytyy olla.
