Vaikea olisi vielä muutama vuosi sitten ollut uskoa, että Jukka Poika pystyisi nostamaan reggaen, ja näinkin juurevan sellaisen, niin valtavirtaan kuin hän on tehnyt. Levyt soivat ahkerasti radiossa ja parhaan live-esiintyjän Emma-palkintokin tuli. Kevään kiertue on pitkä kuin nälkävuosi.
Hieno homma, mutta jonkin sortin kulminaatiopiste luuraa lähellä. Yhtäällä Yhdestä puusta tuntuu niin läpitutulta Jukka Pojalta, ettei se yllätä millään tavalla. Sikäli kuin minä huomaan, mitään korttia ei ole pantu uuteen asentoon. Jukka on luontevasti soljuvan melodian mestari ja Sound Explosion Band svengaa taustalla melkein jo ärsyttävän vaivattomasti Bommitommin takuuvarmasti hengittävällä tuotannolla.
Toisaalta en voi kiistää, että viihdyn tämänkin levyn parissa hyvin. Skankia ei tarvitse pinnistellä ja notkuessa imeytyy väkisinkin Jukan teksteihin. Harva osaa yhtä uskottavasti ja luonnollisesti puhua juuri tämän päivän arkisen elämisen ongelmista, ja toki iloistakin, omaa henkilökohtaista polkuaan vasten. Tapetille lyödään rankkojakin tilanteita, esimerkiksi Älä tyri nyt -singlessä, mutta viesti on aina suorapuheisuudessaan kohottava, kuten vaikka vihan vaaroista varottavassa Kuin sä heittaat -kappaleessa. Myös Viestii ja Jyrkänteet ovat todella hienoa lyriikkaa. Siideripissis on epäilemättä pantu mukaan harkituksi kevennykseksi.
Tervettä järkeä ei nykyään ole liiaksi tarjoilla, eikä sen maittavuus ainakaan vähene, kun se uitetaan tajuntaan reggae-rydimissä.
