Phrazes For The Young -albumin kaksi ensimmäistä kappaletta voisivat olla ihan hyvin The Strokesin uudelta levyltä. Kitarat nakuttavat tutun suoraviivaisesti kahdeksasosanuotteja, eikä Casablancasin huolettomasti honottavasta äänestä voi erehtyä. Etenkin makean Left & Right In The Darkin perusteella tätä voisi pitää onnistuneena uusiutumisena. Kolmosraita 11th Dimension paljastaa kuitenkin kupletin juonen ja on myrkkyä The Strokesin 1970-luvun lopun New York -soundiin ihastuneille. Petshopboysmaiset sekvenssit asettuvat symmetriseen riviin ja Casablancas ähkii niin eroottisesti kuin suinkin.
Soololevyllä Julian Casablancasin laulua on tuotettu kaupallisemmaksi verrattuna The Strokesin levyihin. Keskivaiheilla hyytyvästä albumista tulee vaikutelma kuin Casablancas olisi halunnut ujuttautua Rufus Wainwrightin kimalteleviin hepeneisiin. Katurokkari haluaa vedota tunteisiin, ja onnistuukin usein siinä melodiatajunsa ansiosta, mutta synteettinen ja särmättömäksi kompressoitu tuotanto pistää hanttiin. Roland 808 -rumpukoneen preset-soundeilla ohjelmoidun kuuloiset discobeatit ja ”hauskat” electro-synat jättävät toivomisen varaa äänikuvan suhteen. Ludlow St. -kappaleen epätahdissa päällekkäin soivat elektroluupit ovat vaaraksi ihmiselle.