Kilpailua piisaa tällä haavaa nuorten folkahtavien singer-songwriter-naisten sarjassa, mutta walesilainen Kathryn Williams voittaa puolelleen. Hän ei millään muotoa keksi pyörää uudelleen, tekeepä vain hienoja, selkeästi toisistaan erottuvia lauluja, joissa laulaa päässään pyörivistä arkisista asioista. Sensuellin pehmeä äänikin on jotenkin tutunoloinen homman asettuessa Suzanne Vegan ja Nick Draken välimaastoon.
Musiikki soljuu niin äärimmäisen luonnollisesti, täysin pinnistämättä, että sille on vaikea olla antautumatta. Intiimin lämpimästi soivan levyn keskiössä on Kathrynin sielukkaasti herkkä laulu, mutta taustalla on hienovarainen rytmisektio, akustista kitaraa, pianoa ja taustalauluakin. Salainen ase ovat kuitenkin aika 1960-lukuisesti sovitetut, joskus 1970-luvun souliinkin viittaavat viulut, jotka luovat oivan vastakappaleen utuiselle laululle.
Näyttäkää minulle tyyppi, joka ei lämpene haikeasti Elviksen, Whitneyn ja Michaelin mainitsevalle, mutta ei tippaakaan heiltä kuulostavalle Gave It Awaylle, niin minä näytän teille tunne-elämältään järkyttävän kolean ihmisen. Tihkusateen läpi sunshine-popahtava Count on sekin miellyttävällä tavalla mieleen jäävä kappale. Morning Twilight erottuu muista tummemmalla tunnelmallaan.