KATIE MELUA: Pictures

Arvio julkaistu Soundissa 10/2007.
Kirjoittanut: PAULI KALLIO.

Viivähdin viimeksi neiti Meluan musiikin seurassa, kun hänen ensimmäinen levynsä Call Of The Wild ilmestyi vuonna 2003. Se vaikutti juuri sellaiselta helposti sulavalta viihteeltä, joka vetoaa niihin miljooniin, jotka tykkäävät musiikista, mutta eivät pidä sitä tapetteja tärkeämpänä asiana.

Arvio

KATIE MELUA
Pictures
Dramatico

Viivähdin viimeksi neiti Meluan musiikin seurassa, kun hänen ensimmäinen levynsä Call Of The Wild ilmestyi vuonna 2003. Se vaikutti juuri sellaiselta helposti sulavalta viihteeltä, joka vetoaa niihin miljooniin, jotka tykkäävät musiikista, mutta eivät pidä sitä tapetteja tärkeämpänä asiana. Meluan kolmas albumi kuulostaa selvästi täyteläisemmältä, enkä usko sen johtuvan pelkästään aivojeni pehmenemisestä.

Parhaimmillaan Meluan ja tuottaja-sovittaja Mike Battin laulelmat ovat kiehtovia pieniä säveltarinoita, eräänlaisia musiikillisia takkatulen korvikkeita. Maukkaimmat palat tarjoillaan heti alkuun: Mary Pickford saattelee kuulijan mykkäelokuvan sankarien myyttiseen seuraan ja It’s All In My Head kertojan romanttisiin unelmiin. Tästä eteenpäin taso heilahtelee kohtuullisen ja hyvän välillä. Meluan tulkinnat lipsahtavat välillä tunteelliseksi mahtailuksi, mutta versiota Leonard Cohenin In My Secret Lifesta ei tarvitse hävetä. 

Katie Meluaa ei voi hyvälläkään tahdolla kehua omaperäiseksi musiikintekijäksi. Toisaalta myös suorien vaikutta­jien nimeäminen on vaikeaa, vaikka sen 70-luvun laulajattaren nimi, jonka tuotantoon georgialaissyntyisen supertähden ilmaisu perustuu, tuntuu pomppivan herkeämättä kielen päällä.

Lisää luettavaa