Katie Melua on neljännellä albumillaan vaihtanut biisiensä äänimaisemien maalaajaa. Löytäjänsä ja managerinsa levy-yhtiölle Melua pysyy uskollisena, mutta tuottajana Mike Batt on tehnyt tilaa modernimman soundiajattelun omaavalle ja muun muassa Madonnan Ray Of Lightia työstäneelle William Orbitille.
Katie Melua tulkitsee hunajan lailla hyväilevällä ja lajissaan täydellisellä äänellään omia tai muutoin ehdottoman itsensä kuuloisia lauluja. Tällä kertaa biisivalikoimasta puuttuvat tutut coversävelmät, minkä voi tulkita Meluan artistisen itseluottamuksen kasvuna.
Vaikka Meluan vähäeleisiä esityksiä onkin helppo kuunnella, niin popin, jazzin, bluesin ja vähän elektronkin aineksista syntyvä kokonaisuus on sittenkin enemmän kuin pelkkää easy listeningiä. Levyn avaava I’d Love To Kill You on ensi alkuun hätkähdyttävä lause, mutta kun Melua haluaakin tappaa suudelmilla, niin tarjous alkaa tuntua houkuttelevalta.
Tarpeettoman suureksi paisuvan kaksiosaisen The Floodin jälkeen levyltä paljastuu toinen toistaan sävykkäämpiä lauluja. No Fear Of Heights muistuttaa pitkään vaienneesta Tanita Tikaramista ja Plague Of Love on albumin rockpala. God On The Drums, Devil On The Bass kiteyttää levyn modernit piirteet, joiden vastapainona soi gospelista ja bluesista ponnistava The One I Love Is Gone.