KATIE MELUA: Call Off The Search

Brittiläinen musiikkimedia oli kovasti tohkeissaan, kun Miss Dynamite osoitti, että kotipuolen tyttö taitaa urbaanin r&b:n siinä, missä aidot amerikkalaiset. Vuonna 1984 syntynyt ja entisen Neuvostoliiton Georgiasta Belfastiin pikkutyttönä emigroitunut Katie Melua puolestaan näyttää olevan Britannian vastaus Norah Jonesille.

Call Off The Search tavoittelee intiimiä hämyisyyttä vaihtelevin tuloksin. Meluan ja kosketinsoittaja-tuottaja Mike Battin originaalien sekaan on lainattu fiksusti Randy Newmania, John Mayallia ja Jeff Buckleyn Gracelta tuttu Lilac Wine. On toimiviksi todettuja aineksia jazzista, bluesista ja popista sekä huolellisia sovituksia, mutta myös kosolti vetistä yleisiskelmällisyyttä. Singlehitti The Closest Thing To Crazy on yksinkertaisesti vaivaannuttava, ulkoluvulta kuulostava imelä jollotus. Rennoimmillaan Melua taas vaikuttaa Maria Muldaurin lahjakkaalta siskontytöltä, jolla on vielä lukukaudellinen musiikkiopistoa edessä. Tekninen suoritus sujuu, mutta taiteellisessa vaikutelmassa on toivomisen varaa.

Jos kaikki menee oikein mainiosti, Katie Melua naureskelee vuosikymmenen kuluttua vaivautuneesti, kun hänen liian varhain tehty debyyttilevynsä otetaan puheeksi: "Voi voi, eihän sitä tyttösenä tajunnut näitä asioita." Tai sitten hänestä muotoutuu yksi musiikillinen teollisuustuote muiden melkein samanlaisten jatkoksi.