KEBA: Herkkää betonia – koko uran go-go

Arvio julkaistu Soundissa 9/2011.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.

1980-luvun puolessa välissä vaikuttaneen Keban ura jäi kohtalaisesta menestyksestä huolimatta lyhyeksi. Vain kaksi pitkäsoittoa julkaissut helsinkiläisbändi onkin sittemmin noussut jonkinlaiseen kulttisuosikin asemaan, ei vähiten Kesä Espalla- ja Piilopaikka-hittien vuoksi.

Arvio

KEBA
Herkkää betonia – koko uran go-go
Stupido

1980-luvun puolessa välissä vaikuttaneen Keban ura jäi kohtalaisesta menestyksestä huolimatta lyhyeksi. Vain kaksi pitkäsoittoa julkaissut helsinkiläisbändi onkin sittemmin noussut jonkinlaiseen kulttisuosikin asemaan, ei vähiten Kesä Espalla- ja Piilopaikka-hittien vuoksi. Keban hajoamisen jälkeen sen jäsenistä Ali Alikoski ja Pete Parkkonen (Zen Café) jatkoivat muusikon uralla, Asko Kallosesta tuli yksi kotimaan musiikkibisneksen silmäätekevistä ja JP Pulkkinen siirtyi toimittajan hommiin. Tämän kokoelman julkaisun myötä Keba teki pikaisen paluun konserttilavoille.

Herkkää betonia-kokoelma niputtaa yhteen bändin koko levytetyn tuotannon. Yhtyeen raaka ja tummasävyinen suomirock on kestänyt aikaa varsin hyvin, sillä useista lähteistä vaikutteita ammentanut Keba ei ollut tyypillinen aikansa lapsi. Siinä missä monet 1980-luvun kitararockbändit olivat hyvin sidottuja aikaansa, oli Keban musiikki henkisesti pikemminkin sukua 1970-luvun lopun punkille ja uudelle aallolle. Se, että Keban musiikkia voi määritellä niinkin erilaisten bändien kuin Joy Divisionin, U2:n, Dingon ja Pelle Miljoonan kautta, kertoo paljon.

Suomirock ei ole minulle ollut ikinä mikään iso juttu. 1980-luvun kultakauden aikana olin vielä liian nuori ymmärtääkseni, että kotimaisessa musiikkikentässä tapahtui jotain poikkeuksellista. Jälkikäteen katsottuna koko suomirock-ilmiön merkittävyyttä on vaikea ymmärtää, mutta Herkkää betonia -kokoelman kaltaisten taltiointien myötä se on edes etäisesti mahdollista.

Lisää luettavaa