Kuin bilehile menneisyydestä – Shout Out Louds paahtaa sympaattisen indierockin parissa trendeistä piittaamatta

Shout Out Louds
Ease My Mind
Sony

Tiedätkö sen, kun on ystäviä ja tuttuja, aika vahvastikin vuosia sitten samaan porukkaan kuuluneita, jotka olivat silloin nuoria, mutta nyt jo vähän vanhempia? Niitä, jotka kävivät yhdessä baareissa ja keikoilla, osallistuivat ja tekivät. Ja kun sitten joku päättää kutsua vanhan jengin kasaan yhdeksi illaksi, kaikki ovat tosi innoissaan?

Näissä juhlissa on kolmenlaisia ihmisiä: elämässään eteenpäin siirtyneitä, eli niitä, jotka lähtevät ennen iltayhdeksää päästämään lastenvahdin kotiin. Ja niitä, jotka dippaavat itsensä siihen vanhaan menoon joskus, kun työt ja muut kiireet antavat periksi. Ja sitten on niitä, jotka eivät koskaan lähteneet mihinkään, jotka jatkoivat baareissa ja keikoilla käymistä, seurasivat, kuinka ihmiset ympärillä vaihtuivat hiljalleen uusiin.

Ruotsalainen Shout Out Louds kuuluu tähän kolmanteen porukkaan. Vuonna 2001 Tukholmassa perustettu bändi on jatkanut sympaattisen indierockinsa soittamista, vaikka muodit, soundit ja biitit ovat nykyään jotain ihan muuta kuin bändin suurimmat hitin, vuonna 2003 julkaistun Please Please Pleasen aikaan.

Yhtyeen viides albumi Ease My Mind on täynnä melodioita, biisejä, sydänsurua, toivoa, kaikuja ja bändisoundia. Iso osa minusta rakastaa sitä, vaikka tiedän hyvin, ettei se anna nykyajalle enää paljoakaan.