Kun rakas kitara kairaa syviä sävyjä – Antti Alanko maalaa arvoituksellisia kitara-akvarelleja

Antti Alanko
Minne mieleni pakenet?
Kääntö

Devil Box -kitaraduosta tuttu Antti Alanko on kolmen yhteislevyn jälkeen hivuttautunut soolouralle ilman soittokumppaniaan Ville Piristä. Instrumentaalinen musisointi ja sen ympärille rakentuva, soinnukkaasti helisevä ambienssi ovat edelleen yhtä huolellisen jalostuksen alla teräskielisellä akustisella ja Weissenbornin lap steel -kitaralla. Muutamia tuplausääniä Alanko tunnustaa soittaneensa soololevylle, mutta muuten hän on hakenut lähinnä syvempiä sävytyksiä sointiväriin. Hauska huomata, että Alankokin kokee musiikkinsa ainakin kappaleen Musical Notes To Self osalta tismalleen samoin kuin Jussi Lehtisalo tuoreen soolokasettinsa.

Muilta osin kitara-akvarellien tematiikka onkin hätkähdyttävämpää alkaen arvoituksellisen leikkisästä kuulokuvasta The Assassination Of Esa Kuloniemi ja itse Pahakin on päässyt hypnoottisesti kireähkön sanattoman sävellyksen teemaksi. Päätösraita Breaking The Law ei sentään noudata Judas Priestin ronskin hitin tai Eläkeläisten Humppalain kaavoja, vaan slaidaa rennosti. Bentonia kumartaa kohti kantribluesin mekkaa Yazoon piirikunnassa Mississippillä. Weissenborn Improv In G Minor on puolestaan omistettu suosikkikitaralle ja sen hienon sointiäänen kaiutukselle.