LAPINPOLTHAJAT: III

LAPINPOLTHAJAT
III
Stupido

Punkin yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on aina ollut heijastella aikaansa ja suunnata keskisormensa sen pahimpien vääristymien suuntaan. Lapinpolthajat on onnistunut tässä kahdella aiemmalla albumillaan pirullisen hyvin. III – alaotsikoltaan Jokainen isä toivoo pojastaan miestä, ei hinttiä – osuu sekin tarkasti maaliinsa.

Levyn tarinat kertovat suomalaisesta ahdistuksesta ja epätoivosta yksityiskohtaisesti, arkisesti ja uskottavasti. Sanoitukset ovat kuin taustoittavia tarinoita sanomalehtien traagisille uutisille käsittelivät ne sitten (koti)väkivaltaa, homofobiaa tai yleistä puusilmäisyyttä. Pelle Miljoona lauloi aikoinaan väkivallasta ja päihdeongelmasta. Nämä teemat eivät ole vieläkään vanhentuneet enkä tiedä montaakaan yhtyettä, joka näitä asioita olisi käsitellyt musiikissaan näin konkreettisesti ilman merkkiäkään rappioromantiikasta.

Lapinpolthajat on kaukana itsetietoisesta sosiaalipornosta. Teksteissä on säälimätöntä suorapuheisuutta, lakonista huumoria ja yllättävää monitasoisuutta. Levyn tarttuvin ralli Veepee saunoo itkettää ja naurattaa samaan aikaan.

Bändiä on silti turhaa arvottaa yksinomaan tekstiensä kautta. III on Lapinpolthajien kolmas onnistunut albumi, joka saa polttoaineensa roimassa etukenossa etenevästä soitosta, jossa hurmaa etenkin ankarasti pinnalla röpöttävä basso.