Levyarvio: Aika ei odota ketään – Peter Perrett kloonasi onnistuneesti 40 vuotta nuoremman itsensä

Peter Perrett
Humanworld
Domino

Hykerryttävän hyvä How The West Was Won (2017) ei suinkaan jäänyt The Only Ones -legendan jäähyväislevyksi. Jotkut vanhan liiton rokkarit ovat ehtineet kehua Humanworldia edeltäjäänsä paremmaksi albumiksi, mutta toppuutellaanpa hieman. Kitarat soivat aiempaa tanakammin. Perrettin pojat James ja Peter Jr. hoitavat hommansa tyylikkäästi. Jamesin liidaama Master Of Destruction osoittaa, että Perrett on onnistuneesti kloonannut 40 vuotta nuoremman itsensä.

Levyltä paistaa läpi pieni keskeneräisyys, eritoten tekstipuolella. Lou Reedille nyökkäävät, Perrettin nuoruuden maisemiin matkaavat Heavenly Day ja Walking In Berlin herättävät hyväntahtoista huvittuneisuutta. Sävellykset ovat kauttaaltaan tarttuvia, perinteisiä popkappaleita. Pieni hiomattomuus istuu erinomaisesti Perrettin musiikkiin. Biisit on pitänyt purkittaa ja julkaista nopeasti. Aika ei odota ketään.

Eräs blogisti vertasi ensipuraisu I Want Your Dreamsia The Psychedelic Fursin 80-lukulaisen singlen b-puoliskoon. Haukuksi tarkoitettu vertaus on mielestäni osuva, sillä tältä Perrett olisi kuulostanut 80-luvun tuottajan käsittelyssä. Arvostamani bändi ammensi Perrettin tavoin koko tuotantoonsa Velvet Undergroundin perinnöstä.