Levyarvio: Bicep lapioi informaatiota korviin urakalla – Yhtyeen toinen albumi asettuu silti säyseästi taustamusiikiksi

Bicep
Isles
Ninja Tune

Lontoota tukikohtanaan pitävän pohjoisirlantilaisduo Bicepin toinen albumi Isles on kaunis levytys. Levyn yleissointi on kylmien syntikkasoundien, maailmanmusiikki-samplejen ja tuhtien bassojen värittämä. Levyllä tapahtuu paljon, ja informaatiota kuulijan korviin lapioidaan urakalla, mutta yleissävy kuitenkin on rauhallinen.

Ehkä kaikista hirveintä on kuvata jotakin levyä “kuuntelulevyksi”, mutta tämä on juuri sellainen. Hirveää siinä on se, että ei kuuntelulevyä oikeastaan kuunnella, se vain on taustamusiikkia, jossa on riittävästi kulmia joihin tarttua. Oikeammin pitäisi ehkä puhua levystä, joka on helppo laittaa soimaan.

Helpointa itselleni on sanoa Bicepin musiikin olevan tyylillisesti jossakin Burialin ja Jamie Xx:n välimaastossa. Tunnepitoisuus ja äärimmilleen estetisoitu melankolia on Burialia, hämärät samplet ovat Jamie Xx:ää. Vaikutteet lienevät kuitenkin jostain muualta.

Eriskummallista on se, että Bicepin levylle luoma visio on niin vahva, että se alkaa toimia itseään vastaan. Levy tuntuu tasapaksulta, kun tunnelma pysyy samana kappaleesta toiseen, vaikka tyylillinen kirjo on erittäin lavea.