Meillä härmäläisillä on Joni Ekman & Koira, mutta ruotsalaiset hanskaavat myös classic rockin tekemisen paremmin kuin muut. Saksalainen Rock Hard -lehti kirjoitti jo Dead Lordin debyytistä Goodbye Repentance (2013), että se on paras Thin Lizzy -albumi sitten Thunder And Lightningin. Asia ei ole Dead Lordin neljännellä albumilla yhtään miksikään muuttunut, paitsi että Surrender vertautuu ennemminkin Lizzyn alkukuin loppupään tuotantoon.
Surrenderilla Martin Nordinin ja Hakim Krimin tuplakitarat raikaavat kenties aiempaa hieman kirkkaammin ja Krimin laulu kuulostaa vähemmän kireältä kuin ennen. Ehkä hänen äänensä on pakollisen keikkatauon aikana saanut levätä. Likipitäen ainoa asia mistä erottaa, ettei olla 70-luvulla, on Adam Lindmarkin paikoin aika rivakka rumputyöskentely.
Mikäli Dead Lordin legendaariset esikuvat Free ja UFO tai kaveribändi Imperial State Electric kiinnostavat, muhkeaviiksinen tukholmalaiskvartetti tarjoaa niiden hengessä tasalaatuisen hard rock -paketin, jonka valikoimasta puuttuvat musiikilliset flopit ja kokeilut mutta samalla myös varsinaiset ykkösluokan huippubiisit. Surrender on toimivaa peruskauraa niille, jotka sellaisen päälle ymmärtävät.