Levyarvio: Ei mitään abstraktia vatvomista – Aivovuoto tekee parhaansa mutta ei pidä itsestään turhaa meteliä

Aivovuoto
Liikkeellä
Monsp

Jodarokin, K.V.N.:n ja Lobon trio julkaisee yleislinjassaan pitäytyvää musiikkia sen verran tasaista tahtia, että on liiankin helppoa sysätä uusin teos kuuntelulistalla hypetetympien nimien taakse. Se olisi virhe, sillä Aivovuodon musiikkiin syventyminen kannattaa aina. Juuri tällaista hiphopia ei Suomessa tee kukaan muu.

Tuottajaveljeksillä on korvaa harvatahtisille biiteille ja mustavalkoisen kuuloisille sampleille, jotka tukevat mainiosti Jodarokin omia latujaan eteneviä keloja. Suurin osa räppäreistä suuntautuu ulkomaailmaan, mutta Jodarok tuntuu käyvän loputonta monologia itsensä kanssa ja pukevan sanoiksi kaikkea, minkä näkee ja kokee. Hänen lahjoistaan todistaa, etteivät tekstit silti jää abstraktiksi vatvomiseksi. Helsingin Lammassaareen johtavat Perkeleen pitkät pitkospuut kuvataan yhtä tarkkaan sekä paikkana että mielentilana.

Jodarok on myös loistava tarinankertoja silloin, kun siihen ryhtyy. Riemastuttava Fly shit rakentaa peräti aisopolaisen eläinmetaforan ja pyörittelee siitä tyhjentävän elämänfilosofisen lausunnon – ja kuitin vaikkapa ruokavaliopoliittisten identiteettikiistojen suuntaan.

Tämäkään 26-minuuttinen ei pidä itsestään turhaa meteliä, mutta on silti joka suhteessa kaukana keskiverron yläpuolella.