Levyarvio: Eleanoora Rosenholm matkasi paluulevyllään Neuvostoliittoon – Seikkailuissa mukana Stalin ja Alla Pugatsova

Eleanoora Rosenholm
Talvipalatsin puutarhassa
Fonal

Eleanoora Rosenholm tekee seitsemän vuoden tauon jälkeen paluun kovempana kuin koskaan. Dystooppisen scifieepoksen Hyväile minua pimeä tähti (2011) jälkeen kuuden vuoden aikana äänitetty neljäs albumi Talvipalatsin puutarhassa voisi olla yhtyeen kaupallinen läpimurto, ellei sen kantavana teemana olisi kommunismia pelkäävien suomalaisten kauheasti kammoama Neuvostoliitto. Minä kysyn minne unohtui YYA-sopimus?

Sanoittaja Mika Rätön Neuvostoliitto on historiallisesti yhtä korrekti populaarikulttuurinen konstruktio kuin ohjaaja Jari Halosen elokuvissa Takaisin Ryssiin ja Lipton Cockton In The Shadows Of Sodoma esitetty. Limittäiset aikatasot heittelevät vokalisti Noora Tommilaa keisarinna Katariina Suuren hovista Pietarin balettiakatemiaan ja 80-lukulaiseen Moskova metroon asti.

Parhaimmillaan säveltäjä ja sovittaja Pasi Salmi yhdistää tarttuvaa elektropoppia kunnianhimoisiin orkestraatioihin ja laulukuoroihin tavalla, jota voi verrata Laibachiin tai jopa Abban ja Queenin saavutuksiin.

Dostojevskin ja Vysotskin kämpillä bailataan kuolleiden venaläisten klassikoiden kanssa Ikimuistoinen yö mahorkan, suolakurkkujen, smetanan ja vodkan voimalla. Rosenholm-albumeiden vakionumeroksi muodostunut Itä-Aasia-vaikutteinen biisi on tällä kertaa huumeparonittaren kamanhakureissusta Siperian halki kertova Oopium China. Päätöskappaleessa Hyvästi planeetta maa itsensä taivaalle omatekoisella avaruusaluksella räjäyttävä ITE-kosmonautti jättää hyvästit muun muassa toveri Stalinille, Uralin pihlajille ja Alla Pugatsovalle.

Parhaimmillaan säveltäjä ja sovittaja Pasi Salmi yhdistää tarttuvaa elektropoppia kunnianhimoisiin orkestraatioihin ja laulukuoroihin tavalla, jota voi verrata Laibachiin tai jopa Abban ja Queenin saavutuksiin. Rätön sanoitusten kimuranteimmin taipuvia namedroppailuja kuunnellessaan voi kuvitella, miten Rättö & Lehtisalo Spandex-pöksyissään muistuttaisi Freddie Mercurya ja Queen-yhtyettä yltämättä kuitenkaan alkuperäisen tasolle. Kun viime kuulemasta seisemän vuotta kypsynyt, edelleen enkeliääninen Tommila tulkitsee samoja taidokkaita melodioita ja viittauksia täyteen tungettuja tekstejä, tulee mieleen paikoin väistämättä Abba kunnianhimoisimmillaan – eikä Tommila häviä vertailussa.