ELEANOORA ROSENHOLM: ”Älä kysy kuolleilta, he sanoivat”

Arvio julkaistu Soundissa 09/2008.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.

Kun oli nähnyt Eleanoora Rosenholmin parhaimmillaan huikean intensiivisiä esiintymisiä ennen ensimmäisen albumin Vainajan muotokuvan julkaisua, oli levy ilmestyessään hienoinen pettymys odotusten noustua liian korkeiksi. Ihmismielen synkeämpiä puolia heijasteleva kokonaisuus jätti kuitenkin kuuntelijaan ison jäljen.

Arvio

ELEANOORA ROSENHOLM
”Älä kysy kuolleilta, he sanoivat”
Fonal

Kun oli nähnyt Eleanoora Rosenholmin parhaimmillaan huikean intensiivisiä esiintymisiä ennen ensimmäisen albumin Vainajan muotokuvan julkaisua, oli levy ilmestyessään hienoinen pettymys odotusten noustua liian korkeiksi. Ihmismielen synkeämpiä puolia heijasteleva kokonaisuus jätti kuitenkin kuuntelijaan ison jäljen. Ilahduttavasti ryhmä ei jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan työsti kakkosalbuminsa julkaistavaksi asti yhdeksässä kuukaudessa.

Edeltäjänsä tavoin pelataan paljon vastakohdilla. Tarttuvan kepeät, välillä jopa lastenlaulumaiset popkappaleet on kiedottu Mika Rätön huikean visuaalisiin teksteihin, joissa tällä kertaa muun muassa silvotaan, suolletaan ja seivästetään. Voimakkaimman vaikutuksen tekee Kopiokissa 2 – Syystalven demoni, joka jatkaa ensimmäisen albumin Kopiokissa-kappaleen tarinaa selvittämättä olevista sarjamurhista, joiden avainsana on kultakala. Murhatutkija ottaa nyt avukseen spiritismin (”älä kysy kuolleilta!”) ja lopputulos on ahdistava ja makaaberi yksityiskohtineen ravunpunaisista käsistä ja ihmisnahasta tehdystä peitosta. Vai onko sittenkin kaikessa kyse vain Eleanooran harhoista?

Harvassa taitavat olla levyt, joissa samoissa kansissa seikkailevat niin venäläinen sotavanki, murhaava geisha kuin ihmisdemonikin. Kaikki tämä on lisäksi kuorrutettu erinomaisen kuplivalla ja rikkaalla soitannalla ja tuotannolla. Kirsikkana päällä on Noora Tommilan ilmeikäs laulu, joka saa nämä uskomattomat tarinat uskottavasti heräämään henkiin. Ei heikkohermoisille.

Lisää luettavaa