Levyarvio: Helppo pitää mutta mahdoton rakastua – Ewert And The Two Dragons ei vieläkään lumoa

Ewert And The Two Dragons
Hands Around The Moon
Sony

Tallinnalainen Ewert And The Two Dragons ei ole ehkä koskaan kirjoittanut toista yhtä vangitsevaa kappaletta kuin vuonna 2011 julkaistu Good Man Down. Kärkihittinsä alla yhtye on kuitenkin vakiintunut äärimmäisen luotettavaksi kitarapop-yhtyeeksi, jonka kerronnassa on tykö tulevan mukavuudenhalun ohella syvyyttä ja myötätuntoa.

Yhtyeen neljäs levy vahvistaa vaikutelmaa. Käytännössä albumilla ei ole ensimmäistäkään sellaista irtiottoa, joka monipuolistaisi nelikon repertuaaria tai sysäisi sen lähelle riskirajoja. Samaan aikaan lauluissa on kuitenkin mutkatonta vetovoimaa. Vaikka tuotantojäljen hienovarainen hioutuminen on pyöristänyt orkesterin dramatiikan entistäkin asetelmallisemmaksi, hahmottuu tulkinnasta suloisenkarhea sävy, joka rohkaisee luottamaan musiikin tarkoitusperiin.

Suoranaiseksi lumoksi Ewert And The Two Dragonsin melankolinen liehittely ei kuitenkaan jalostu. Niin osuvia kuin yhtyeen iskuraidat kaikessa ilmeisyydessään ovatkin, jäävät ne harvoin kytemään alitajuntaan. Pikemminkin Hands Around The Moon vahvistaa orkesterin asemaa jonkinlaisena 2010-luvun Travisina tai Carpark Northina; pätevänä mutta samalla oudon kasvottomana ryhmänä, josta on helppo pitää mutta johon on mahdoton rakastua.