Levyarvio: Hyvää mieltä ja nautinnon kylmiä väreitä – The Strutsin uusin on vaikuttava teos

The Struts
Strange Days
Interscope

Brittiläinen rockyhtye The Struts hyödynsi koronakaranteeninsa varsin luovasti kirjoittamalla ja äänittämällä uusimman albuminsa. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana The Struts tuntuu ehtineen vähän joka paikkaan ja on ollut lämmittelemässä yleisöä toinen toistaan nimekkäämmille bändeille. Yhtyeen kolmas studioalbumi Strange Days on monessa mielessä vaikuttava teos.

Strange Days on samaan aikaan perinteinen glam rock -levy rock’n’roll-elämästä, seksistä ja rakkaudesta sekä bändin näkökulma siihen surkeiden sattumusten sarjaan, jota myös vuodeksi 2020 kutsumme. Levyn aloitusraita Strange Days vangitsee kaikessa mahtipontisuudessaan ensimmäisistä sekunneista lähtien kiinni levyyn aina albumin päättävään, lumoavaan Am I Talking To Champagneen asti. Mukana menossa on myös useita musiikin suurnimiä, mainitsemisen arvoisena esimerkkinä Def Leppardin Joe Elliot ja Phil Collen. Tunnustusta on annettava myös erinomaiselle coverille Kiss-klassikosta Do You Love Me.

Strange Days on levy, joka vie ja samalla palkitsee herpaantumattoman keskittymisesi. Laulaja Luke Spillerin syvä vibrato sopii täydellisesti levyn energiseen hyvänmielenrockiin, joka parhaimmillaan synnyttää nautinnon kylmiä väreitä.