Katu Kaiku -jazzyhtyeen tarina alkoi katusoitosta, mutta melko kauas on tultu spontaanista jamittelusta ja standardeista. Toisella albumillaan helsinkiläistrio etenee kohti huolellisesti strukturoitua ja sovitettua post-jazzia.
Yhtyettä liidaa puhallintaiteilija Adele Sauros, jonka hellässä käsittelyssä saksofoni ja huilu soivat lyyrisesti ja varsin tonaalisesti. Erik Fräkin rummut ja Mikael Saastamoisen basso komppaaavat Saurosia varsin rocktyylisesti, perinteistä swingiä vältellen. Myös harmonisesti liikutaan lähempänä post-rockia kuin jazzia, mitä vaikutelmaa tukee Saastamoisen kitaramaisesti näppäillyt, upeat sointuarpeggioit. Välillä yhtyeen pohjoismainen, melankolinen soinnikkuus lähenee kuitenkin jopa easy listeningia. Tuntuu kuin yhtye olisi luonut itse ilmaisulleen liiankin tiukat dogmit.
Yhtyeen sävelkielestä ja soittotyylistä nousee mieleen The Cinematic Orchestran ja Portico Quartetin kaltaisia urbaanijazzin nimiä, mutta esikuviin nähden Lunan soundit ovat hyvinkin luomut ja prosessoimattomat eikä päällekkäisäänityksiä tai jälkituotantoa ole juuri harjoitettu. Tämä toisaalta korostaa soiton dynamiikkaa, mutta paljastaa useiden sävellysten luonnosmaisuuden.
