Frank-setänsä lailla Stanley Zappakin on huimasti keskivertoa kiinnostavampi henkilö ja muusikko. Levyn hieno kansikin on hänen käsialaansa ja itse kynäilty pitkä henkilöhistoria aivan yhtä viihdyttävää luettavaa kuin levyn musiikki kuunneltavaa.
Zappa on varsin pitkällä kitaristina ja pystybasistina, mutta tässä aseina ovat tenori- ja sopraanofonit sekä alttoklarinetti. Miehen piti tulla juuri Suomeen keikoille eikä se tietenkään onnistunut koronan vuoksi, mutta Muster Point tarjoilee yhdeksän makupalaa hänen kolmen ja kahden vuoden takaisilta keikoiltaan. Viidellä raidalla Stanleytä tukee rumpali Simo Laihonen, neljällä mukana on myös kontrabasisti Ville Rauhala.
Jos musa onkin improvisoitua, niin Stanley on niitä miehiä, joiden improvisointi kuulostaa usein sävelletyltä. Puhutaan siis hyvin älykkäästä freestä, jossa on kuitenkin koko ajan intensiivinen tunnelataus ja läsnäolo. Zappan meininki muistuttaa miellyttävästi Coltranen, Dolphyn, Murrayn ja Hemphillin kaltaisten profeettojen perinnöstä muodolliseen perässähiihtoon lainkaan lankeamatta.
Ei mitään ärsyttäviä nokkeluuksia eikä harkitun teoreettista vaikutuksen tekoa, vaan erinomaisen lämpimästi svengaavaa ja alati ilmeikästä sielun purkamista. Erittäin innoittunutta ja innoittavaa meininkiä!