Kymmenen vuotta sitten perustettu helsinkiläisyhtye astuu huomattavasti raskaampaan suuntaan viidennellä täyspitkällä albumillaan. Hardcore punkin ja thrash metalin ärhäkkä sekoitus ei ole tyyli, jolla erottua suomalaisesta hooceeskenestä, mutta se sopii bändille kuin nyrkki silmään.
Tuoreimmalla levyllään All Over Maniacs käsittelee kuolemaa useammastakin näkökulmasta lähes melodisilla taustoilla, joiden toivoisi olevan yhtä raskaita kuin laulaja J. Noljakan raivokas huuto, joka vaihtelee vihaisesta kirkumisesta grindcoremaiseen karjumiseen. Vaikka bassoa tehostaisi miten, laulu ja taustat tuntuvat painivan eri sarjassa. Kuitenkin pienimpiinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota, ja levy on poikkeuksellisen viimeistelty genretovereihinsa verrattuna.
Viimeiseen hengenvetoon on kuin Noljakan piinaavan, puristavan ahdistuksen kulminoituma. Kuin se olisi syntynyt puhtaasta katkeruudesta, ilottomuudesta ja tyytymättömyydestä. Vaikka melko monimutkaisten kappalerakenteiden pohjalle jää kaipaamaan lisää aggressiivisuutta, on lopputulos kokonaisuudessaan mukavan raivokas. Kuuntelija jää janoamaan lisää.