Levyarvio: Kuin takavuosien Kylie Minogue mollissa – Robynin Honey on melankolista bailaamista

Arvio julkaistu Soundissa 10/2018.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

Robyn
Honey
Konichiwa

Robyn perusti noin 15 vuotta sitten oman levy-yhtiön ja käveli klubimaailmaan jättäen popin enimmäkseen taakseen. Uusimmalla levyllä klubisoundit kuuluvat voimakkaammin kuin koskaan.

Melankolinen bailaaminen on hieno poikkeustila. Robynin uusi levy on tunnelmaltaan tehty samalle ihmiselle, jolle Viola teki kappaleensa Sad Eyed Disco Dancers 13 vuotta sitten. Sydän, konebassari ja sidechain-kompressointi pumppaavat surua.

Klubimusiikin kontekstissa suru ei kuitenkaan ole koskaan rypemistä eikä perhettä ajeta hankeen. Ympärilleen kootun perheen kanssa surut tanssitaan hallittavan kokoisiksi. Klubimusiikkiin kuuluu surullisimmillaankin puhdistus ja jopa katarsis. Tämäkin levy uhkuu voimaa ja kertoo kyvystä selviytyä. Se päättyy optimistiseen puolivalheeseen, jossa kertoja väittää ettei hänen sydäntään enää koskaan särjetä. Paskapuhetta, mutta nyt kuitenkin tiedämme ettei särkynyt sydän ole kuolemaksi.

Robynin levy ei sisällä yksittäisiä isoja hittejä, mutta se on kokonaisuutena hitti. Tapa jolla saadaan aikaan suurta pienestä määrästä aineksia saa välillä haukkomaan henkeä. Robyn on kuin 15 vuoden takainen Kylie Minogue mollissa.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa