Levyarvio: Lempeää saarnaa apokalypsin äärellä – Luciferin classic rock -synteesi toimii kenties paremmin kuin koskaan

Arvio julkaistu Soundissa 9/2021.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Lucifer
IV
Century Media

Perinteinen kielisoitinmusiikki ei ole ihan vielä kuollut pystyyn, vaikka Luciferin vokalisti Johanna Platow jo riippuukin ristillä bändin tuoreen levyn kannessa. Kolmas Nicke Andersson -siipan kanssa työstetty Lucifer-albumi IV kuulostaa varsin pirteältä ja elinvoimaiselta.

Anderssonin aiemmista bändeistä tutut biisirakenteet ja popmelodiankuljettelut ovat edelleen läsnä − ja minähän rakastan niitä − mutta nyt myös kitaristit Linus Björklund ja Martin Nordin ovat osallistuneet biisien kirjoittamiseen. Heidän raskassoutuiset, paikoin ilahduttavan hitaat riffinsä hellivät korvia. Anderssonin rumpusoundeihin on saatu Björklundin studiolla uutta potkua. Platow saarnaa lempeästi mutta intohimoisesti käsillä olevan apokalypsin äärellä ajankohtaisista ja tärkeistä asioista, kuten kuolemasta, ruumisautoista ja hautausmaista.

Blue Öyster Cultin synkeän riffittelyn ja Christine McVien liidaaman viileän Fleetwood Macin classic rockin synteesi modernimman raskaan rockin mausteilla toimii kenties paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Hauskasti mutta makaaberisti Rollareihin viittaava Wild Hearses, Mausoleum ja Cold As A Tombstone ovat tämänhetkiset suosikkini tältä viehättävältä pop-levyltä.

Lisää luettavaa