Arvio: Lucifer on kuin Judas Priestin ja Abban epäpyhä liitto – Nicke Andersson on yhä voimissaan

Arvio julkaistu Soundissa 3/2024.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Lucifer
Lucifer V
Nuclear Blast

Alun perin berliiniläisen occult rock -bändin Luciferin nykytyyli alkoi hahmottua toisella albumilla Lucifer II (2018), kun vokalisti Johanna Sadonisin (s. Platow) yhtye- ja biisintekijäkumppaniksi oli liittynyt monitoimimies Nicke Andersson. Sittemmin pariskunta avioitui ja Luciferin kotipaikaksi on uusien ruotsalaisten jäsenten myötä vakiintunut Tukholma.

Avioparin yhteistyön neljäs hedelmä Lucifer V on tähän mennessä viehkoin Lucifer-albumi. Bändi lainaa edelleen häpeilemättä vaikutteita sekä 70-luvun classic rockista että 70- ja 80-lukujen taitteen NWOBHM:sta, mutta on ehtinyt muokata oman tunnistettavan soundinsa. Alkuaikojen Judas Priest soittamassa Abba-vokalistien taustalla on kelpo referenssi. Myös Nickelle tyypilliset Kiss- ja Alice Cooper Band -vaikutteet nousevat pintaan: Maculate Heart ja Strange Sister sopisivat Imperial State Electricin tai The Hellacoptersin ohjelmistoon.

Albumin parhaaksi biisiksi noussee At The Mortuary, jonka doom-riffittely ja kirkonkellot polveilevat Thin Lizzy -tuplakitaroinnin ja tarttuvan kertosäkeen kautta kohtalokkaaseen kliimaksiin. Vaikka Johannan lyriikat liihottelevat tiiviisti hautuumaiden liepeillä, on yleistunnelma miellyttävän hilpeä.

Lisää luettavaa