Levyarvio: Melankoliaa ja toiveikkuutta – Sam Shinglerin soololla yritys on kunnianhimoinen mutta lopputulos ei kovinkaan persoonallinen

Sam Shingler
Strange Security
Soit Se Silti

Brittityylinen The Pansies oli iso juttu kotimaisessa indiepop-skenessä 1990-luvulla. Bändin hurmaava nokkamies Sam Shingler tunnetaan pitkän linjan musiikintekijänä, joka on toiminut kitaristina sekä laulajana myös Montevideon ja The Lieblingsin riveissä.

Miehen soololevy Strange Security tähyää minimalistisempaan suuntaan. Enimmäkseen perinteistä orkestroitua poppia sisältäviä kappaleita on sävytelty elektronisin tehokeinoin. Seesteinen Fight Or Flight etenee helisevin saundein, tuoden aatoksiin katuja mittailevan Richard Ashcroftin. Mukana on myös diskopoljentoa, kuten Lioness-kappale osoittaa. Big Zero taas dreampoppailee kuin iki-ihana My Bloody Valentine konsanaan.

Tunnelma levyllä on melankolinen mutta toiveikas. Parhaita tuokioita koetaan sinkkubiisin In It Together seurassa. Riisutut sovitukset toimivat ja lopun nostatus sähkökitaroineen vie kappaleen korkeammille leveleille.

Strange Security näyttäytyy ennen kaikkea yritteliäänä ja kunnianhimoisena albumina, jonka tekoon on eittämättä panostettu. Hyvät hetket eivät kuitenkaan kompensoi yleistä valjuutta. Jälki ei ole kovin persoonallista jos oleellisin ja omin jää nurkan taa.