Arvio: Brittipop-noste on kääntynyt nostalgiaksi – Sam Shinglerin kevytmelankolia on tasalaatuisen hyvää

Arvio julkaistu Soundissa 4/2023.
Kirjoittanut: Niko Peltonen.

Arvio

Sam Shingler
Boundaries
Stupido

Lähes 30 vuotta on kulunut The Pansiesin brittipop-nostetta tavoitelleesta debyytistä. Silloin Sam Shingler oli kaksikymppinen ja kaupunkilaistrendien aallonharjalla, nyt hän on viisikymppinen veteraanimuusikko ja lauluntekijä, jonka ansioluetteloon kuuluu monenlaista valistuneiden asianharrastajien arvostamaa poprock-musiikkia Montevideosta Husky Rescueen ja The Lieblingsiin.

Boundaries on Shinglerin toinen sooloalbumi. Vinyylillä sen voi kuulla kokonaisuutena, suoratoistoon se on tarjoiltu vähän kömpelönä kolmen ep:n sarjana. Ratkaisu lienee täysin tarkoituksellinen. Boundaries on isoa ja Shinglerin itsensä viimeisen päälle tuottamaa ja kiillottamaa kitara- ja syntikkamusaa. 90-luvun lopulla tai nollaluvun alkupuolella se olisi ollut lähtökohtaisesti kaupallista. Biisien kaiusta ja pauhusta tulee mieleen Coldplayn tapaisia verrokkeja. Vuorenhuippuoptimismi kohtaa kevytmelankolian kultaisessa leikkauksessa.

Vuonna 2023 vaikutelma on auttamatta nostalginen. Ei se väärin ole, ja biisit ovat tasalaatuisen hyviä, vaikka niistä jää usein puuttumaan jokin rakastumaan saava x-tekijä. Henna Emilia Hietamäen kanssa duetoitu hattarainen dreampoppaus Utopia on kyllä ainakin ehdolla klassikoksi.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa