Levyarvio: Myös uudella Metz-levyllä saa päänsä kipeäksi – Mekkala, taito ja pelkistetty energisyys äänekkäässä paketissa

Metz
Atlas Vending
Sub Pop

Kanadalainen Metz julkaisi vuoden 2012 debyyttinsä Sub Popilla ja bändin kolmannen levyn tuotti Steve Albini. Jos ulkoisesti löytyy yhtymäkohtia Nirvanaan, muistuttaa Metz Atlas Vendingillä musiikillisesti asteen undergroundimpaa seattlelaista suuruutta, These Arms Are Snakesia. Vaikkei TAASkaan ihan easy listeningiä ollut, jatkaa Atlas Vending kuitenkin Albinin tuottaman Strange Peacen (2017) aiempaa melodisempaa suuntaa.

Metzin kriitikkojen ylistämän debyyttilevyn rujo noise rock keräsi vertauksia The Jesus Lizardiin ja Big Blackiin. Siten Atlas Vendingin alternativerockmaisempi ote voi tulla osalle kuulijoista yllätyksenä. Tämähän kuulostaa jo melkein musiikilta. Ei alkuaikojen fanienkaan kuitenkaan tarvitse pettyä, sillä sen verran intensiivisen metelin Hayden Menziesin täydellä voimalla taukoamatta takomat rummut ja Alex Edkinsin atonaaliset särökitarat saavat aikaan. Mekkalaa lisää myös se, että levy on miksattu poikkeuksellisen äänekkääksi.

Atlas Vendingillä yhdistyy Strange Peacen (2017) sävellyksellinen taidokkuus ja II:n (2015) pelkistetty energisyys vastustamattomalla tavalla. Vaikka uusi levy onkin bändin helpoimmin lähestyttävä, kyllä senkin parissa saa päänsä kipeäksi.