Levyarvio: Psykedelianamiskaa on ruuvattu – Raskaissa vesissä uinut Demonic Death Judge aiempaa eteerisemmissä sfääreissä

Demonic Death Judge
The Trail
Suicide

Stonerin, sludgen, doomin ja psykedelian sulatusuuni Demonic Death Judge puskee ulos neljättä täyspitkäänsä. Jos Seaweedillä (2017) uitiin tai pikemminkin upottiin syviin ja tummiin syövereihin, nyt noustaan vuorostaan korkeampiin ja eteerisempiin sfääreihin.

Nelikko kääntää nyt psykedelianamiskaa reilusti isommalle ja doom/ sludge-potikkaa puolestaan hieman maltillisemmalle tasolle. Pakettia koossapitävänä liimana toimii Black Sabbathin viitoittama perinteisempi ja suoraviivaisempi stoner, jota on maustettu akustisilla kitaroilla sekä ilmavilla, maalailevilla ja pitkillä instrumentaalitunnelmoinneilla. Päätösraidalla lyödään hetkeksi silmään jopa kunnon juurimusavaihde.

Vaikka The Trail onkin hyvin soitettu ja tuotettu lajityyppinsä edustaja eikä siitä löydy suuremmin kritisoitavaa, ei se onnistu päräyttämään aivan kuten edeltäjänsä. Pitkät biisit ja jumittaminen toki kuuluvat asiaan, mutta liian pitkä albumi ei jaksa kantaa painoaan loppuun saakka. Maitohapoille mennään jossain eeppisten Shapeshifting Serpentsin sekä Floodin tienoilla, joiden jälkeen levy ei tarjoa enää mitään uutta.

Psykedeelisen raskastelun ystäville silti tutustumisen arvoinen tapaus.