Toissa vuonna syntynyt helsinkiläisyhtye Henna Emilia & Houreet debytoi kokopitkästi lineaarisella varmuudella etenevillä lauluillaan. Lauluja ihmisistä ja eläimistä pitää indiehenkisen kitarapopinsa mukavan hiomattomana ja tempot johdonmukaisen tasaisina. Levyn tuotanto korostaa sukulaisuutta menneiden vuosikymmenten brittirockissa laajalti harrastettuun synkeämieliseen kenkientuijotteluun. Korkealla ja herkällä äänellä laulava Henna Emilia tuo bändin sointiin erityislaatuista vastapainoa.
Hätäuloskäynti antaa yllättäen odotuttaa Henna Emiliaa minuutin mittaisen hypnoottisen intron ajan. Jatkossa biisin tasainen kulku rikkoutuu pariin otteeseen Mikko Sulosen kitaramyrskyihin. Lutra Lutra eli suomalaisittain saukko on olemukseltaan kuin Henna Emilia & Houreiden lisäys Ultra Bran eläingalleriaan. Väärien tulkintojen varalta Henna Emilia vakuuttaa, että kyseessä ei ole analogia rakkaudesta. Anna mun uskoa muistuttaaa ihmissuhteiden koukeroisuudesta ja vähän valheellisuudestakin. Samassa aihepiirissä pysyttelevä Mustat lasit konkretisoi inhimillistä inhoa harvinaisen suorin sanakääntein.
Jos Henna Emiliaan ja Houreisiin on uskominen, niin etenkään ihmisten kesken kaikki ei aina suju kuin Strömsössä.