Levyarvio: Reijo Taipale helvetistä ihmiskunnan kipupisteiden parissa – Lehtojärven Hirvenpää seikkailee hienostuneisuuden äärilaidoilla

Lehtojärven Hirvenpää
Lehtojärven HIrvenpää
Helmi Levyt

Jokainen Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan musiikkiin uppoutunut lienee huomannut, että miehekkäällä rintaäänellä laulava Jaakko on sanan säilän mestari. Kohtalon iva ja konkreettisesta kosmiseen ulottuva ironia ovat hänen erikoisaluettaan.

Niitä riittää myös tällä uudella tangobändillä, jonka sävellyksistä vastaa syntikoihinkin puuttuva haitaristi Harri Kuusijärvi. Enemmän eturivissä pyörähtelee ehkä tangon hienostuneempi argentiinalainen versio, vaan eipä malta se härmäläinen karvalakkiserkkukaan aina takarivissä pysyä. Olisi kiva tietää, meneekö varsinaisella tangokansalla askeleet sekaisin vai nouseeko virne huulille vaikkapa avausraitaa tanssiessa, kun Laitinen runoilee ihmiskunnan ahnetta käytöstä ruoskien: ”Koska pasahtaa / koko paska kosahtaa / ja mitä raunioille rakennamme”. Eikä meininki pehmene jatkossakaan. Elämän nälässä hän kajauttelee kuin konsanaan Reijo Taipale helvetistä.

Käkkärämänty hehkuttaa yksilöllisyyttä ja vapautta todeten, että ”kaikki kurottavat ylös lailla Cheekin / mitä etsin mie en täältä saa… Kilpa keskinäinen repii samaan muotoon / kaiken yksilöllisyyden näivettää / kuin ois koukku pantu kiinni selkäruotoon / joka repii sua ettet jälkeen jää”. Lehtojärven Hirvenpäätä kannattaa todellakin kuunnella, ja tanssiakin saa.