Levyarvio: Rouhimislegendan tasavahva suoritus

Corrosion Of Conformity
No Cross No Crown
Nuclear Blast

Stoner-yhtye palasi neljä vuotta kestäneestä horroksestaan vuonna 2010 lähes klassisella miehistöllään. Yksi oli kuitenkin joukossa poissa, sillä kulta-aikoina kokoonpanossa vaikuttanut Pepper Keenan ei Down-kiireiltään ollut mukana bändin edellisellä IX-pitkäsoitolla (2014). Nyt myös Keenan on jälleen remmissä ja vanha jengi koossa taas. Onko käsissä siis yksi Deliverancen (1994) tai Wisebloodin (1996) kaltainen surinarockin helmi?

Bändin ominaissoundi on ainakin tallella. Kun Keenan avaa suunsa hurjaan särövalliin upotettujen riffien päälle, ei jää epäilystäkään, minkä orkesterin levy soittimeen onkaan sujahtanut. No Cross No Crown istuu luontevasti aiemmin mainittujen levyjen tai vaikkapa America’s Volume Dealerin (2000) jatkoksi ja fanit ovat sen ääressä kuin kotonaan. Erityisesti nopeimmissa ralleissa kuten Cast The First Stone ja Wolf Named Crow on hyvä boogie ja rouhea meno. Kokonaisuus kärsii kuitenkin yksitoikkoisuudesta.

Bändin levytysuran kirkkainta ykköstä ja mestariteosta ei ehkä saatu, mutta albumi on tasavahva suoritus, josta ei suurta moitittavaa löydy. Ja se on 36 vuoden ikään tulevalta yhtyeeltä kunnioitettava saavutus.