Vuokko Hovatta Kolmisin kattaa hieman yllättäen neljä tunnustettua taiteentekijää. Kokoonpanon debyyttialbumilla laulaja-näyttelijä Hovattaa säestävät alttoviulisti Atte Kilpeläinen sekä vibrafonisti Panu Savolainen, jotka ovat tehneet sävellykset kirjailija-runoilija Riina Katajavuoren sanoituksiin.
Albumi kulkee kuin musikaali: alussa on muutama kevyt ja huoleton kappale, joiden jälkeen tulee niitä hitaampia ja haikeampia lauluja. Yhdessä välissä pysähdytään kuuntelemaan runoa (Tämä runo lumoaa sinut) ja toisessa instrumentaalikappaletta (Sumu). Kilpeläisen ja Savolaisen soitto sekä Hovatan laulu ovat alusta loppuun upeita, mutta Katajavuoren sanoitukset eivät ole kauttaaltaan niin kekseliäitä tai lumoavia kuin lienee tarkoitus.
Nimikkolaulun sanat on julkaistu myös Katajavuoren runokokoelmassa, ja kappale on yksi albumin onnistuneimmista taideteoksista – lyriikkana, melodiana, kokonaisuutena.
Laulut tuovat maailman lähelle: kappaleissa kuljetaan niin hevostalleilla ja Himalajalla kuin Pärnussa ja Barcelonassa. Sen sijaan tarinoissa toistuva talvimaisema tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. Mutta kyllä tämä levy kestää kuuntelun talvenkin yli.