Levyarvio: Rutinoitunut vaan ei kyllästynyt – Primal Fearin osumatarkkuus on hyvällä tasolla

Primal Fear
Metal Commando
Nuclear Blast

Saksalaisen Primal Fearin kolmattatoista studiolevyä ei hienovaraisuudesta voi syyttää. Judas Priest -henkinen power metal soi tanakkana kuin aina, ja tyylilaji on soitto- ja lauluniekoilla tietenkin täysin hallussa. Kun ensisekunneista asti on täysin selvää, mikä on kupletin juoni, Metal Commandon ansioita voi tarkastella enimmäkseen vain laulunkirjoituksen sekä retrospektion näkökulmista.

Onko siis kirjoitettu uusia voimametalliklassikoita vai putoaako sävellystyö keskinkertaisuuden kuiluun? Avausraita I Am Alive kutittelee vaan ei aiheuta kylmiksiä. Tuplabassaripala Halo viettelee eeppisyydellään ja hymyilyttää kliseillään. Rauhallisempi Hear Me Calling on vilpittömästi tosi hyvä samoin kuin yllättävästi sovitettu slovari I Will Be Gone. Bombastinen My Name Is Fear maistuu kuin Manulle illallinen. Biisien osumatarkkuus on kauttaaltaan hyvällä tasolla.

Primal Fearin yleissointi on yhä genrensä raskaimmassa kolmanneksessa, ja yhtyeen melodisuus antaa toisinaan tietä yksioikoiselle speed-paahdolle. Solisti Ralf Scheepersin tulkinta on legendaarista ja ylilyönneissään tutun humoristista. Näissä kehyksissä Metal Commando tuntuu rutinoituneelta vaan ei kyllästyneeltä.